Rakastan suuresti työtäni ja kaikkia koneitani; olen oikea konefani. Omilla käsillä tekeminen on mielenkiintoista ja haastavaa, kun aina täytyy miettiä jotakin uutta ja toimivaa.
 
Viimeisin aluevaltaukseni on reput. Aloin tehdä niitä jo viime vuoden puolella. Nyt on valmiina kahta kokoa, mutta tänä vuonna teen kaavat vielä kahdesta pienemmästä. Käyn messuilla ahkerasti ja myyn ainoastaan itse tekemiäni tuotteita, valikoimani onkin aika laaja. Messuilla on myös mukava jutella asiakkaiden kanssa ja voi joskus saada jonkun hyvän ideankin.
 
Ja kesäkuussa 2013 on juhlan aika! Perustin nimittäin oman yritykseni 1.6.1963. Eli 50 vuotta tulee täyteen, kun olen omilla käsilläni elättänyt itseni ja joukon muitakin alan ihmisiä. Toki olin jo ennen sitä muutaman vuoden töissä toisella yrittäjällä ja opin paljon alasta. Mielestäni tälläkään alalla ei voi koskaan sanoa että on valmis.

Uurastus on tuottanut tulosta ja vuonna 2003 minut palkittiin Äetsän vuoden yrittäjänä. Sekin on osaltaan kannustanut sitkeästi vaan yrittämään, vaikka kovasti on ollut kohdallani vastamäkeä läheisteni vakavien sairauksien vuoksi.
 
Tällä alalla on myös mainittu erilaisia arvonimiä kuten mestarityöntekijä, nahkainsinööri ja nahkamestari. Mutta olen minäkin saanut monelta taholta kuulla, että olen Suomen paras lompakontekijä. Ja voi, kun se kuulostaa korvissa ihanalta musiikilta!

Kiitollisena jatkan töitä niin kauan kun kädet antaa tehdä ja terveyttä piisaa.

Sirkka



Ensimmäisessä kuvassa on kolmisyöttönen tasokone, jolla ompelen kaikkein eniten.
Se on järeä teollisuuskone, jossa työtä vetää eteenpäin etu- ja takajalka sekä neula.

Kerran nuoruudessani olen ommellut sormestani läpi ja komeasti meni! Mutta taisin oppia kerrasta.





Tämä kone on samanlainen kolmisyöttoinen teollisuuskone, mutta se on lisänimeltään käsivarsikone.

Tällä on hyvä ommella kehyslompakko ympäri viimeisen kerran, sitä kun ei saa tehtyä tasokoneella. Samoin lompakot, joissa on niin kutsuttu roskakolo joka edistää lompakon taittuvuutta, on hyvä ommella käsivarsikoneella, samoin kaikki erikoiset kliput ja erikoistyöt, kuten kaikenlaiset laukut.





Tässä on kone, jota suorastaan rakastan! Kone taittaa neljää leveyttä sankoja kaikenlaisiin laukkuihin. Ensin sangat leikataan, ohennetaan ja ajetaan liimakoneen läpi ja sitten tämä kone taittaa ne niin, että sauma jää leveän sivun keskelle ja niin sangat ovat valmiita ompelua varten.

Ja mikä parasta; tämä kone on peräisin viisikymmentäluvulta ja toimii lihasvoimalla, eli kahvasta pyörittämällä.





Tämä kone on nahkan halkaisukone. Kun olen leikannut satsin lompakoita tai laukkuja, ajan jokaisen palan tämän koneen läpi, jotta saan kaikki palaset haluamani vahvuisena.

On paloja, joiden täytyy olla ohuempia ja toisten pitää olla vahvempia, on sitten kyseessä laukku tai lompakko.

Ilman tätä konetta ei töistä tulisi mitään!





Tässä kuvassa on taas erikoinen rakkauteni kohde; kone sieltä viisikymmentäluvulta.

Tämä kone leikkaa kerralla neljä laukunsankaa. Sankojen leveyden voi säätää vapaasti ja taas konevoimana voi olla itse pyörittämällä kahvasta.

Kyllä näitäkin koneita on uusia sähkökäyttöisiä, mutta niistä puuttuu tämä nostalgia.

Koneissani on paljon vanhaa, joten sovimme hyvin yhteen.



Lompakonteosa kaikilla koneilla on tärkeä roolinsa. Kun olen leikannut kaikki tarvitsemani osat nahkasta lompakkoon, laukkuun tai reppuun, halkaisen ne ja tämän jälkeen ohennan reunat tällä syrjänohennuskoneella.

Kaikki reunat joka palasta; toiset vain viistoksi ja toiset, kuten lompakon keskiliput, tasaisen sileäksi ja osa siten, että ne taittuvat kauniisti. Tämäkin kone on siis työssäni ihan korvaamaton.

Tämänkin masiinan kanssa on pieni onnettomuus sattunut; oikea etusormeni meni tämän koneen läpi joskus seitsemänkymmentäluvulla. Tuli pahaa jälkeä ja sormi oheni sen verran, että tunto on sormesta pois.



Tässä on kone, jota kunnioitan kaikkein eniten, nimittäin meisti. Kun alan tekemään lompakoita tai laukkuja, leikkaan kaikki osat tällä koneella.

Sitä ennen olen metallimiehellä teettänyt teräksestä jokaisen terän tai muotin, kuten toiset sanovat. Nahkavuota pyöritetään rullalle meistin pöydän takareunassa olevaan uraan ja vedetään sitten toinen reuna ihan pöydän etureunaan ja aletaan leikkaamaan.

Aidossa nahkassa on aina jokunen virhe, joten ne täytyy kiertää, ellei tuotteessa ole sellaista paikkaa (kuten taskun sisäpuoli), mihin lievästi virheellisen palan voisi laittaa. Nahka on erittäin kallista, joten se täytyy käyttää hyvin tarkasti. Vanha tekijä näkee leikkaajan ammattitaidon heti, kun katsoo roskakoriin. Sinne on moni oppipoika pistänyt moneen kertaan päivän palkkansa.

Tämä kone toimii hydrauliikalla. Kuvasta näkee, miten oikea käteni on kahvassa ja kun peukalolla painaa sen päästä, meisti lyö 18 000 kilon voimalla nahkan päällä olevaan terään. Palanen irtoaa sillä voimalla varmasti. Kunnioitan siis tätä konetta suuresti ja olenkin opetellut, että varmasti vasen käsi on muualla.





Tässä on uusi pieni nimikointikoneeni.

Vanha koneeni sanoi työsopimuksensa irti ennen minua. Sillä sai painettua vaikka mitä ja uudella voi painaa vain tekstejä, mutta se siitä.

Jos lompakkoasiakas haluaa nimen lompakkoonsa, painan sen tällä. Pistän töpselin seinään ja annan koneen lämmitä puolisen tuntia. Sillä aikaa ladon koneen kouruun kirjaimet ja mittailen kohdan, mihin painan nimen.

Kaikkein varminta ja turvallisinta on painaa nimi ennen kuin valmistaa lompakon. On hyvin tarkkaa, että alusta on tasainen muuten tekstistä tulee epätasainen ja kaikki kirjaimet eivät näy kunnolla.